26.3.2014

Voi kurjuutta

9.2.2014, raskausviikko 9

Dear diary

Tällä viikolla on ollut todellisia helmihetkiä. Siihen kuuluvat oksennustaudissa töissä olo ja samassa oksennustaudissa kotona vessassa vietetty aika. Kyllä oli mukavaa. Luojan kiitos ei ollu pitkä kiusa vaan meni ohi parissa päivässä. Sen mankeloinnin jälkeen tuntuu aivan huipulta olla taas "normaali" fiiliksissä. Päätä ei enää säre. Kiitos siitä. Siihen, ku ei mikään auta. Raskausaikana sallitut särkyläkkeet ei paljoa kipuja lievitä. Net ei vain vaikuta minuun mitenkään. Niin, joo ja ennen oksennustautia niska kramppasi. Onneksi sain hierojalta ajan samalle päivälle, niin seki pääsi lieventymään saman tien.

Mie olen tällä viikolla yllättynyt siitä miten nopeasti mieli menee matalaksi, ku on vähän kurjaa. Siinä jotenki on heti ihan masennuksessa eikä meinaa saada mieltä maasta irti millään. Ehkä ne on nämä hormoonit, jotka omalta osaltaan korostavat kaikkia tunteita. Itteensä ottaminen on myös normaalia herkempää. Paha mieli tulee toisten sanomisista, vaikka tietää, että niitä sanoja ei tarkoitettu loukkaaviksi. Tuntuu tyhmältä, ku omassa mielessä puolustaa toisia :) Ei se sitä sillä tavalla tarkottanu. Miksi sie nyt sen tolla tavalla otit? Sehän on aivan ihana tyyppi ja ei ikinä tarkottais tahallaan loukata. Our dear, tällaista hulluutta tällä kertaa :)

Töissä olen tehnyt nyt pari viikkoa kaksiosaista päivää: menen aamulla töihin ja puolen päivän aikoihin lähden kotiin syömään ja nukkumaan. Töihin palaan taas iltapäivällä ja tulen kotiin illalla.
Tämä järjestely on tuntunut toimivalta jaksamisen kannalta. Pieni lepo on tehnyt terää ennen illan opetustunteja. Tuntuu, että pysyy tunteetkin paremmin kurissa ja voi keskittyä ihan vain töihin ja ihaniin oppilaisiin.

-Irmeli-

Ei kommentteja: