6.4.2014

Porkkanakakku

Leivoin eilen pitkästä aikaa, koska alkoi himottamaan jotain makeaa. Hetken pähkin, että mitä tekis ja sitten tuli porkkanakakun ohje vastaan. Joo! Tykkään porkkakakusta, mutta en ollut sitä aikaisemmin leiponut. Täydellistä!

Googletin kolme ohjetta ja lukasin kotona parista leivontakirjasta ohjeet, ja miksasin niistä sopivan kombon.

Ohje:
200g margariinia sulatettuna
2 1/2 dl sokeria
3dl (150g) porkkanaa hienoksi raastettuna
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
vajaa pussi hasselpähkinärouhetta

Kuorrute:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
4 dl tomusokeria
puolikkaan appelsiinin kuori ja mehu
nokare voita
hasselpähkinärouhetta päälle koristeeksi

1. Sekoita voisulaan sokeri. Lisää porkkanaraaste ja munat yksitellen vatkaten.
2. Yhdistä kuivat aineet. Lisää ne muihin aineisiin nopeasti sekoittaen.
3. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan.
4. Paista kakku uunin alaosassa 175 asteessa 30 - 45 min tai kunnes kypsä. Anna jäähtyä hiukan, ennen kuin kumoat sen.
5. Vatkaa kuorrutuksen ainekset keskenään ja sivele kakun pintaan. Ripottele hasselpähkinärouhe viimeisenä. 
Kakusta tuli todella hyvää! Ja makeaa :) ensi kerralla taidan lisätä yhden porkkanan ja pikku ripauksen kanelia.


Kuorrutteesta tuli sopivan pehmeää ja hiukan valuvaa. Appelsiinin maku passasi siihen kyllä kuin nyrkki silmään!

Leikkasin kakun melko pieniin palasiin sen makeuden vuoksi. Ei tarttenu suurta palaa syödä kerralla saadakseen suun makeaksi.
Helppoa ja hyvää, voin suositella :)

-Irmeli-

26.3.2014

Ensimmäinen neuvola

11.2.2014

Dear diary,

Tänään oli ensimmäinen neuvola. Mua jännitti ihan sairaasti. Aamulla oli koko ajan tunne, että nyt kyllä varmasti myöhästytään. Hampaitakaan en malttanu pessä sitä kahta minuuttia, ku oli muka niin kiire.
Eihän me tietenkään myöhästytty. Saatiin itseasiassa odotella meidän hoitajaa ja meinasin jo hernahtaa, että on se nyt epäkohteliasta odotuttaa tällä tavalla ajan varannutta ihmistä..maksimissaan 7 minuuttia odotettiin. Olin hiukan kärsimätön. Mutta vain hiukan.

Alusta en oikein muista mitään. Muistijälkiä ei ehtiny syntyä. Kaipa meidät käteltiin ja siinä jotain liibalaabaa juteltiin.  Mutta sen muistan terävästi, kun hoitaja sanoi, että kuunnellaanpas ne sydänäänet heti alkuunsa. Johan vain se passaa! Maha paljaaksi ja pötköttämään pedille. Siinä sitten yritettiin löytää sydänääniä, mutta mitään ei kuulunut. Kaiveltiin ja kaiveltiin, mutta ei mitään. Hoitaja rauhoitteli, että tässä saattaa kestää ja ei mitään hätää. Luovutti kuitenkin ja totesi, että sama mennä ultraamaan kerran ei kuunneltavaksi suostu.

Ai kamala, kyllä mie ehin jo vähäsen huolestua. Vaikka olinhan mie lukenu jo monesta eri lähteestä, että näin voi käydä ja se on aivan normaalia. Niin ja uusi tieto oli se, että asiaa olisi voinut auttaa täysi virtsarakko. Se olisi ilmeisesti työntänyt kohtua koholle ja äänten kuuntelu olisi ollut siten helpompaa. Miehän tiristin kotona viimisenki pisaran ennen lähtöä.

Menimä viereiseen huoneeseen ja sama homma: maha esiin ja pötkölleen. Sieltähän se löyty heti. Vilkutteli ja sätki minkä kerkes. Kuulemma harvinaisen aktiivinen mato ikäisekseen. Kyllä se siitä sitten asettu, ku mieki rauhotuin. Mitaltaan mato on nyt 3 cm. Järkyttävä järkäle :) ei ihme ettei housut mahu kiinni :) Viikkoja epäiltiin täyden kympin sijaan olevan 9+3 tai 9+6.

-Irmeli-

Voi kurjuutta

9.2.2014, raskausviikko 9

Dear diary

Tällä viikolla on ollut todellisia helmihetkiä. Siihen kuuluvat oksennustaudissa töissä olo ja samassa oksennustaudissa kotona vessassa vietetty aika. Kyllä oli mukavaa. Luojan kiitos ei ollu pitkä kiusa vaan meni ohi parissa päivässä. Sen mankeloinnin jälkeen tuntuu aivan huipulta olla taas "normaali" fiiliksissä. Päätä ei enää säre. Kiitos siitä. Siihen, ku ei mikään auta. Raskausaikana sallitut särkyläkkeet ei paljoa kipuja lievitä. Net ei vain vaikuta minuun mitenkään. Niin, joo ja ennen oksennustautia niska kramppasi. Onneksi sain hierojalta ajan samalle päivälle, niin seki pääsi lieventymään saman tien.

Mie olen tällä viikolla yllättynyt siitä miten nopeasti mieli menee matalaksi, ku on vähän kurjaa. Siinä jotenki on heti ihan masennuksessa eikä meinaa saada mieltä maasta irti millään. Ehkä ne on nämä hormoonit, jotka omalta osaltaan korostavat kaikkia tunteita. Itteensä ottaminen on myös normaalia herkempää. Paha mieli tulee toisten sanomisista, vaikka tietää, että niitä sanoja ei tarkoitettu loukkaaviksi. Tuntuu tyhmältä, ku omassa mielessä puolustaa toisia :) Ei se sitä sillä tavalla tarkottanu. Miksi sie nyt sen tolla tavalla otit? Sehän on aivan ihana tyyppi ja ei ikinä tarkottais tahallaan loukata. Our dear, tällaista hulluutta tällä kertaa :)

Töissä olen tehnyt nyt pari viikkoa kaksiosaista päivää: menen aamulla töihin ja puolen päivän aikoihin lähden kotiin syömään ja nukkumaan. Töihin palaan taas iltapäivällä ja tulen kotiin illalla.
Tämä järjestely on tuntunut toimivalta jaksamisen kannalta. Pieni lepo on tehnyt terää ennen illan opetustunteja. Tuntuu, että pysyy tunteetkin paremmin kurissa ja voi keskittyä ihan vain töihin ja ihaniin oppilaisiin.

-Irmeli-

Seula

26.2.2014

Dear diary

Tänään käytiin seulonnassa Naistenklinikalla. Mua jännitti kovasti! Perhosia lenteli vatsassa. Aamuyöstä jo heräsin tarkistamaan kelloa, mutta se oliki vasta 03.00 aamulla. Ei mainannut aamu tulla millään :)

Sattui niin hauskasti, että kätilö olikin meille tavallaan tuttu. Tarkemmin sanottuna hänen tyttärensä oli meille tuttu. Tapaaminen meni mukavasti ja kätilö kertoi rauhallisesti ja rauhoittavasti tehtävistä tutkimuksista ja niiden tuloksista ja merkityksistä. Ei minua hirveästi huolettanut. Lähinnä jännitin taas madon näkemistä. Siellä se polskutteli ja hyppeli :) olihan se vähän kuin nuotion tuijottamista, olisi voinut vaikka kuinka kauan hiljaa seurata toisen tekemisiä.

Kuvia otettiin ja pääpiirteiset rakenteet löytyivät kaikki. Niskapoimu oli sallituissa mitoissa, joten ei huolta siitä. Koko oli 51,9 mm ja ikä sen perusteella 11+6. Laskettuaika on 11.9.2014. Paino oli minulla hiukan pudonnut, kun on ollut vaikeutta tuon ruuan ja suolen kanssa. Mitään sokerista ei voi suuhun laittaa ilman, että se seuraavana päivänä kostautuu kovina vatsakipuina. Puuro, näkkäri, ruisleipä, banaani ja pienet määrät normiruokaa. Niitä uskaltaa ilman pelkoa kivusta syödä.

-Irmeli-

11.3.2014

Kaksoset

12.1.2013

Dear diary

Olen saanut päähäni, että odotan kaksosia! Mitään "todisteita" aiheesta minulla ei tietenkään ole. Minusta vain tuntuu siltä. Epäilykseni tuntuvat aiheuttavan huvitusta lähimmäisissäni :) varsinainen ennustaja eukko

Iltaisin lämpöni nousee 36,8-37 asteeseen.
Vatsaani nipistelee pitkin päivää ja olen iloinen jokaisesta nipsaisusta, koska ne ovat niitä harvoja todisteita itselleni koko raskaudesta. Ai niin, mua myös väsyttää! Voin helposti nukkua päiväunien lisäksi kymmentuntisia yöunia.

Luonnollisesti en jaksaisi odottaa, että vatsa kasvaisi näkyväksi! Vielä vähemmän jaksaisin odottaa, että viikko 13 olisi jo täällä! Tuntuu, että siihen on pieni ikuisuus! Miten voin keskittyä töihin, kun mietin koko ajan vatsassani versovaa alkiota.

Ensimmäinen neuvola-aika on 11.2 eli samana päivänä kun täytän 31-vuotta :)

-Irmeli-


8.3.2014

Laajentuva kohtu

Vihdoinkin voin sen paljastaa myös täällä blogissa, että olen raskaana! Nyt on menossa viikko 13. Ensimmäinen neuvola on takana kuten myös seulonnat, mutta niistä lisää myöhemmin. Olen kirjoittanut ajatuksiani ylös alkuraskaudesta, mutta en tohtinut niitä julkaista ennen kuin maaginen 13 viikon rajapyykki olisi takana. Saatte siis seurata hetken alkuraskauttani jälkikäteen.

7.1.2014 

Dear diary

Nyt on menossa raskausviikko 5. Tänään alkoi työt joululoman jälkeen ja lounastauolla soitin neuvolaan. Sovimme ajan helmikuulle, jolloin olisin viikolla 10. Samana päivänä on minun 31-vuotissyntymäpäiväni <3

Haluaisin kuuluttaa koko maailmalle, että OLEN RASKAANA! EIKÖ OOKKI HUIPPUA?! Sen sijaan tyydyn paljastamaan sen vain joka toiselle, joka vastaan kävelee :) Ainaki melkein :)

Töissäki paljastin sen sitte koko työyhteisölle kerralla henkilökuntapalaverissa. Ois kai se vähempiki riittäny. Mutta ku mie olen niin innoissani! Innoissani siitä, että minun vatsaa nipistelee, koska kohtu laajenee ja alkio siellä ottaa tukevampaa otetta ympäristöstään!

Neulottu vauvan kypärämyssy on jo hyvällä mallilla :)

-Irmeli-

7.1.2014

Valkotakkisista päivää! Tänne oli tilattu kyyti?

Syksyllä 2013 aloitin uuden työn ja muutimme Sodankylästä Rovaniemelle.
Syksyllä 2013 päätin tehdä opinnäytetyöni pois roikkumasta.
Syksyllä 2013 saimme selvyyden hääpaikasta ja hääpäivämäärästä. Luostolla joulukuussa.
Syksyllä 2013 löysin kirpparilta hääpuvun, joka oli tietenkin numeroa liian pieni.
Syksyllä 2013 päätin mahtua tuohon pukuun ja ravasin salilla ja lenkillä.
Syksyllä 2013 päätin tehdä villakankaasta itselleni hääviitan.Vaikka en ole suoraa saumaa kummempaa ommellut
Syksyllä 2013 tajusin, että en mitenkään kykene kaikkeen mitä olin lautaselleni lappanut.
Syksyllä 2013 istuin ja itkin. Sen jälkeen istuin ja itkin vähän lisää.
Syksyllä 2013 sanoin ääneen: apua, en kykene, en pysty.
Syksyllä 2013 pohdin asioiden tärkeysjärjestystä. Ja luojan kiitos löysin sen. Huomasin myös, että ympärilläni on ihania työkavereita, läheisiä ja ystäviä.

Olkoon tämä opiksi muille.Vaikka elämä tuo eteesi kaikkea kivaa ja mukavaa ja innostavaa, MIETI. Mieti hetki riittääkö aika sen tekemiseen. Ja mikä tärkeintä, riittääkö aikaa myös olemiseen. Luulen, että meillä jokaisella on oma yksilöllinen määrä siihen miten paljon jaksaa. Tarinan opetus minulle: löysin rajani jaksamisessa ja siinä ei käynyt kuinkaan. Tukiverkkoni toimi. Tajuan sen vasta näin jälkikäteen ja se tuntuu aivan uskomattoman hyvältä.

Vuoden 2014 tuomia seikkailuja odotellen
-Irmeli-