Voi isä minkä teit!

Olen ollut niin onnekkaassa asemassa, että olen saanut kaksi kappaletta kannustavia vanhempia. He ovat tukeneet ja olleet läsnä minun elämäni eri vaiheissa. Olen syntynyt rakkaudesta ja saanut elää rakkaudessa. Se on korvaamaton asia. Sen rinnalla ei tutkinnot, raha ja sosiaalinen status merkitse mitään.

Vanhemmiltani olen saanut hyvät eväät elämään. Arvot, jotka kantavat ja ohjaavat valinnoissani. Vapauden toimia ja ajatella itsenäisesti. Rohkeuden etsiä omaa suuntaani. Turvallisen paikan, kodin, jonne palata aina niin halutessani.

Teini-ikäisenä en välttämättä antanut suurta arvoa asetetuille rajoille, mutta ikä on opettanut niiden olleen rakkautta. Äkkiseltään sitä ajattelisi, että rakkauden vastakohta olisi viha, mutta sehän onkin välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys voi syödä ja vääristää nuoren maailmaa ja luoda vaikeat olosuhteet selviytymiselle ja itseksi kasvamiselle.

Tarkoitus oli siis esitellä isäni taitavien käsien tuotoksia, mutta myös nämä sanat tahtoivat ulos.

"Hei iskä, voisitko tehdä sellasen puujutun sohvan käsinojalle?"

Nähtiin tämänlaisia alustoja vai miksi niitä nyt kutsuis, ku etsittiin sohvaa. Olivat kauhean kivoja, mutta törkeän hintasia. "Iskähän varmaan osais tehä tollasen meille".

Reipas pari vuotta sitten muutettiin hellun kanssa yhteen ja löydettiin kirpparilta meille passeli ruokailuryhmä. Luonnollisesti se oli nähnyt elämää melkoisesti, joten iskä irrotti kannen jaloista ja antoi sille uutta pintaa.

Pöydän reuna on hauskan "rypyläinen".

Tuolien muotokieli puhutteli meitä.

Uusi tasainen pinta jätti naarmut, kolot ja kahvikupeista tulleet rinkulat unholaan.

Mamma verhoili tuolit hellun valitsemalla kankaalla. Minun hullutusta oli laittaa kahteen tuoliin sama kangas toisinpäin.

Leivonta-alusta tuli ajankohtaiseksi "uuden" pöydän pinnan suojelemiseksi.
"Iskä, tekisitkö mulle samanlaisen alustan, ku äitillä?"

Höpö Hallissa tai jossain vastaavassa katalogissa oli kerran myytävänä sellanen hauska avoin hyllytsydeemi. Siitä me saatiin ajatus vinyylihyllystä, jossa hellun vinyylit olisi hyvässä säilytyksessä ja vielä kauniisti.

"Iskä, tekisitkö meille sellasen hyllyhommelin?" 

"Voinhan mie tehä, ku annatte piirrustuksen ja mitat."

Tuli niin hieno, etten osannu edes ajatella.

"Iskä, tekisitkö mulle semmosen kehyksen, johon mahtuu kaksi ihmistä vierekkäin?" :D

Yleensä alkuperäinen idea tahi hullutus tulee minulta, mutta sitä pohditaan koko perheen voimin. Mietitään mittoja, materiaaleja ja järkevintä toteutusta. Iskä sitten toteuttaa ja raportoi meitä vaiheista. Lopputulosta sitten yhdessä ihmetellään ja ihastellaan.