Poliittiset villasukat

Joitain viikkoja sitten törmäsin kivaan ideaan: tee villasukkiin kirjoneuleella lapsen nimi. Näin villasukat eivät menisi niin helposti hukkaan. Tai ainakin löytäisivät helpommin tiensä takaisin omistajalleen. Viime aikainen keskustelu presidenttiehdokkaista sai minut kuitenkin toteuttamaan tämän idean toisin. Voisihan villasukkakin ottaa kantaa olemassaolollaan. Tämä on minun kannustukseni ja poliittinen kannanottoni.

Kevättä enteilevä aurinko verhosi sukat lempeään valoonsa.

Pekka Haavisto. Suomen presidentti.

Lisääntyvät korit

Innostuin tuossa yks päivä virkkaamaan koreja. Niistä tuli aika sulosia, koska käytin puolet pienempää kudetta ja koukkua, ku mitä ohjeessa neuvottiin. Näin sain aikaiseksi minikoreja. Hullun söpöjä.

Rompekorin ohjeella tehty miniversio.

Kolme kaverusta pyramidissa :)

Vessapaperirulla mahtuu justiinsa korin sisälle. Niin on toinen pieni, 14x10 cm.

Mithän käyttöähän mulla ei näille ole. Seku tehin ku sattu huvittaan. Luultavasti lähtevät ilahduttamaan kavereitani tai menevät koristamaan kirpparipöytää.

Sukkia, sukkia, sukkia!

Mulla haluttaa ihan simona tehä koko ajan sukkia! Yhet ku saa valmiiksi, niin sitä huomaa miettivänsä jo uusia. Veljen lapset sai omansa ja veli tietenki kans.

Lanka on mukuloilla sama, mutta kantapää ja varpaidenpäät on omalla värillä.

Seuraavissa sukissa on joustoneule varsi..sen pitäis helpottaa jalassa pysymistä pienellä touhuajalla.

Sama malli, ku mikä tuli hellulle.

Väreiksi valikoitui Oulun Kärppien värit :)

Virkattu pitsimatto

Syy miksi alunperin tilasin ontelokuteita netistä oli pitsimatto. Näin sellaisia useissa eri blogeissa ja se oli niin kaunis, että halusin sellaisen itselleni. "Varmaan mie tuollasen osaisin tehä"- ajattelin. Jepjep, ei menny ihan niin ku elokuvissa.

Suurimmaksi ongelmaksi nousi aaltoilu. Sain maton kahdeksanteen kerrokseen saakka ja sitten se alkoi. Se aaltoilu. Eihän sellaista kukaan kattele ja pysy järjissään. Ajattelin, että jospa pienempi virkkuukoukku auttais asiaa..vaihon kympin kasiin..kasin seiskaan..seiskan kuutoseen..kuutosen vitoseen..viitosen neloseen ja SITTE alko pelittään! Jokaisen koukun vaihdon yhteydessä purkasin siihen astisen tuotoksen ja alotin uuestaan.

Ohje oli "normi" ontelokuteelle joka on puolet paksumpaa, ku mun tilaama ontelokude. Normi ontelokudetta virkatessa koukkusuositus oli 8, joten joku viksu ihiminen olis keksiny ottaa heti käteensä nelosen..

Välissä sitä tuntee ittensä vähän yksinkertaiseksi..

..mutta ku siitä pääsee yli..

..niin voi alkaa nauttimaan matkasta eikä enää kiirehi perille.

Tän maton oli tarkoitus valmistua samana iltana, ku kuteeni sain. Toisin kävi. Se, että maton valmistumisessa kesti oli lopulta onni, koska jouduin harjoittamaan kärsivällisyyttä. Kuka olis arvannu, että sitä voi kasvaa ihmisenä käsitöitä tehdessä.

Silloin kun minä olin nuori..

Niin mie ruukasin tehä ristipistoja. Tarkalleen en muista, että miten sitä tuli alettua pisteleen. Sen muistan, että mamman kanssa käytiin ekat langat ostamassa. Ei mulla ollu mitään tarkotusta mitä varten niitä tehin, kuhan tehin vaan. Niitä on vielä tallessa jonkun verran ja voiski alkaa pohtiin niille jotain tehtävää/tekemistä. Tässä elämässä, ku ei voi olla vailla tarkoitusta..edes ristipistotyö :)

Nämä taisivat kaikki olla samasta ohjekirjasesta, ku ovat niin saman tyyliset.

 

 

Tämmösetki höpötykset :)

Merihevonen hyvinki autenttisen värisenä

Nalle pesulla

Yläasteella mie sain yhen kaverin aivopestyä samaan touhuun. Hän tuli meille yökylään ja me pisteltiin menemään aamuun asti. Laitettiin nukkumaan sitten, ku mun vanhemmat heräsi. Ystäväni äiti ei tuota yökukkumisen syytä uskonut..että teinit teki ristipistoja koko yön :) Paula, jos luet tämän, se oli ja on totta :)

Ressaavat villasukat!

Mie välttämättä halusin tehä tulevalle anopille villasukat. Voi karseus sentään, ku mie aloin repiin niistä ressiä! Koska ne tosiaan tulisi tulevalle anopille, niin niidenhän täytyisi olla täydelliset. Koitappa tehä täydelliset villasukat! Ei oo helppoa :) voi kiesus, että sitä voi olla pölijä, ku ees semmosta yrittää.

Mallin ja värin hän päätti itse ja mie toteutin. Lankana kokeilin ekaa kertaa 7 veljeksen sijaan hiukan paksumpaa Isoveljeä. Kärkikavennus oli se, joka aiheutti hiukan päänvaivaa. Neljännellä kerralla sain sitten sellasen tuloksen jonka kanssa pystyn elämään.

En ole kyllä vieläkhän varma, että menikö tuo nauhakavennus ihan sääntöjen mukaan. Aivan sama, mie luon uudet säännöt :)

Kaikki kuvat tässä blogissa on minun elämäni ilon ja valon ottamia. Kaikki kunnia hänen taidoilleen ja komeudelleen <3

Löytöjä Torniosta

Kävimmä hellun kanssa Sodankylässä viikonlopun ja matkalla takasin Ouluun poikkesimma Tornioon. Ikean sijaan suunnistimme kirpputorille aarteita etsimään. Sitä ku ei voi koskaan tietää mitä siellä tulee vastaan.

Kermakko on ollu etsinnän alla jo kauemman aikaa. Tämän tästä niitä vastaan tuleeki, mutta vielä ei ollu tullu sellasta yksilöä, joka ois mukkaan lähteny. Vaan nytpä löytyi voittaja. Ja millainen prinsessa hän olikaan! Niin vietävän sulonen, että!

Pieni ja suloinen

Tässä myös kermakon kaveri, sokerikko.

Ja sitä virallista tehtävää toteuttamassa.

Kävi ilmi, että tämä kaunis kermakkoni ei olekaan välttämättä niin kauhean käytännöllinen..siihen kun mahtui kermat vain kolmeen kupilliseen..mutta ei välitetä siitä :)

Toinen löytö oli kakkuteline. En edes tiennyt tarvitsevani sellaista, mutta nähtyäni sen en voinut elää ilman. Se on samanhenkinen reseptikirjatelineen kanssa ja pääsee käyttöön heti ensi kuussa, syntymäpäivilläni.

Sama sydänteema löytyy reseptikirjatelineestä.

Voin jo kuvitella tuohon kyytiin jonkun herkullisuuden!

Virkattu pitsikori

Maanantaina posti toi ontelokuteiden lisäksi Suuri Käsityö -lehden. Sieltähän löyty virkkausohjeita useampi. Eilen illalla koukkusin yhen niistä. Turha varmaan sanoa, että oli elämäni ensimmäinen :) luultavasti ei viimeinen, koska oli se sen verran jännä kokemus. Hyvä, että maltoin virkata loppuun saakka, ku jo alotin sen "en kestä ku tulee niin ihana"- taivastelun. Se hidastaa tekemistä kummasti, ku on niin haltioissaan :)

Tässäpä se keittiönpöydällä nököttää. Väriltään tummempi harmaa.

Rompekori. Se on sen uusi tehtävä. Eteisessä se saa kerätä kaikki pikku hommelit, jotka pyörii ympäriinsä ilman kotia. Ja niitähän löytyy..aina välissä pittää tehä pieni tyhjennys, että mahtuu taas.

Siinä on sen uusi koti. Eteisessä.

Tuo peilinkehyksen väri kyllä häirittee minua. Mamma ja pappa, met olemma tulossa tännään Rovaniemelle. Otan tuon peilin mukkaan, niin voin maalata sen autotallissa. Ottakaahan pensselit esille :)

Aarteita kirpparilta

Reseptikirjani sai kauniin telineen kaveriksi kirpputorilta. Ihanaa höpötystä. Vanha juttu jo, mutta silti esittelyn arvoinen.

Sivun banneri on saanut inspiraationsa telineen krumeluureista..onkohan se edes sana..no nyt ainaki on!

Teline on saanut toimia myös hinnaston kannattelijana joulumyyjäisissä. Oma syynsä, kun on niin muodokas :)

Voihan ontelokude sentään!

Tilasin viime viikolla netistä ontelokudetta. Olen odottanut sen saapumista tulisilla hiilillä. Viimeinkin tänään tuli tekstiviestillä ilmoitus postista, että tilaukseni on saapunut. Riensin sen samantein noutamaan. Kotiin kun pääsin niin aloin heti käärimään vyyhdistä palloa. Hellukin siinä ihanasti minua auttoi.


Sain kuteen pyöriteltyä keräksi, jotta virkkaaminen olisi helpompaa. Istuin sohvalle ja kertasin vielä ohjetta, kun silmääni iski seuraava;

"Huom! Kude kutistuu pesussa noin 15 – 20%. On suositeltavaa, että kude kastellaan ja kuivatetaan ennen kutomista kutistumishaittojen vähentämiseksi."

Voihan ontelokude sentään! Samalla hetkellä muistin lukeneeni tämän ohjeen aikaisemminkin, mutta näköjään onnellisesti sen olin jo unohtanu. Aaaaaarrgggghhhhhh!!!

Huoh. No niin, vaihtoehdot ovat nyt nämä:

1. vähät välitän ohjeesta ja kärsin seuraamukset myöhemmin

2. puran keräni, kastelen ja kuivaan ne, jolloin projektin aloittaminen viivästyy..

..arvaappa kahesti kumman vaihtoehdon tämä hyvin kärsivällinen yksilö valitsee..

Ontelokuteita odotellessa hellu sai uudet villasukat valitsemillaan väreillä. Kokeilin varressa ensimmäistä kertaa kirjoneuletta.

No mutta tietenkin!

Mie tykkään kierrellä kirppareita ja tehdä aarrelöytöjä. Aina sitä ei kuitenkaan keksi käyttötarkoitusta kaikille aarteille. Löysin joitain vuosia sitten ihanan pienen maitotonkan ja se on odottanut oikeaa paikkaansa ja tarkoitustaan. En vaan keksiny sille mitään tekemistä..minussa ei ihan hirveesti ole tuota sisustajan vikaa.

Tällä viikolla Tyyliä metsästämässä -blogissa oli kodin säilytystä koskeva juttu ja sieltä pongasin maitotonkalle tyylikkään tehtävän. Pääset katselemaan alkuperäistä toteutusta tästä  KLIK

Onneksi hienojen ideoiden pölliminen ja käyttöönotto tällaisissa tapauksissa ei ole rikos :) Tehin itelle vastaavan ihanuuden kotiini. Kiitos vain mainiosta ajatuksesta!

Rusetti kaulaan ja kaunis on valmis.

Sukkamaniaa

Voihan villasukat ja niiden kantapäät! En koskaan oppinut tekemään villasukkien kantapäitä. En tiiä mikä siinä oikein mätti, mutta tulosta ei syntynyt.
Sitten eräänä päivänä syksyllä minun kävi sääli poikaystäväni jalkoja reikäisissä villasukissaan ja ajattelin, että minäpä tekasen hälle uudet lämpimät sukat. Siinä aikani pähkin, että montako silmukkaa sitä nyt pitää puikolla olla. Taisin purkaa varren kolmisen kertaa ennen kuin löytyi sopiva koko. Ihan vapaasti omasta päästä sitten kaventelin sitä vartta mitä lähemmäs nilkkaa pääsin, koska se "sopiva" koko ei ollutkaan niin sopiva..en mie tästä lannistunut, hoin vaan, että eka sukka saa olla ekan sukan näköinen..

Sitten tuli kantapään vuoro..ou nou, mikä nyt avuksi!? Youtube tietenkin! Sieltä löytyi joku videon pätkä, jossa täti näytti isoilla puikoilla ja paksulla langalla kuinka se kantapään teko luonnistuu. Loistavaa! Parasta oli se, että sitä videota pystyi pysäyttämään ja kelaamaan takaisin! Jiihuu, vihdoinkin kantapääksi kutsuttava oli valmis!
Valitettavasti niistä ekoista hyvin hellyyttävistä villasukista ei tullu otettua kuvaa..ehkä hyvä niin :)
Seuraavat viikot kilkuttelin puikkoja käteni kipeiksi ja sitten sukka kiintiö tuli täyteen ja siirryin seuraavan innostuksen pariin.

Sukat ystävälle Sodankylään. Ohje löytyi netistä, kuinkas muutenkaan :)

Poikaystävän siskolle syntymäpäivälahjaksi Espooseen! Raitalangat on tämän tytön lemppareita..vähemmän pääteltävää :)

Mammalle ja papalle omat sukat värimieltymysten mukaan.

Muutamat sukat odottavat vielä päättelyä ja käyttöönottoa. Kamala kasa lankoja odottaa uutta innostuksen puuskaa..

Piparkakkutalo

Tehin elämäni ensimmäisen piparkakkutalon tänä jouluna. Ohjeen ja kaavat tulostin netistä, laiskiainen kun olen. Talo valmistui melko helposti ja osa siitä onnistumisesta kuuluu Astalle. Met nimittäin reenattiin tätäkin asiaa, ku käytiin kylässä. Astalta opin sulattamaan ikkunalaseiksi nallekarkit! Ikkunalasit toimi kauhean hyvin ja ku laitto talon sisälle kolme ledikynttilää, niin sai nauttia vienosta valonkajosta.

Kuistin katto koristeltiin sillä kirpeällä karkkirullalla, joka saa vedet herahtaan suuhun. En nyt kyllä saa päähäni, että miksikä niitä kututaan. Talon kattoon kiinnitettiin marmeladisydänten puolikkaita koristeeksi.

Me oltiin koko perhe tyytyväisiä lopputulokseen ja jaksettiin ihailla luomusta pitkään. Oli mukava onnistua! Pari vinkkiä liittyen talon tekoon:

1. osat VOI laittaa uudelleen uuniin, jos olit niin hätähousu, että net ei ehtiny paistua kunnolla
2. ikkunareijät kannattaa leikata vasta sitten, ku palaset on jo pellillä..pääseepi vähän helpommalla..

Valokuvia otettiin vasta, ku muu väki oli jo nukkumassa. Näin saatiin rauhassa touhuta ilman ihania apulaisia :) Ihanat apulaiset saivat sitten kunnian tuhota koko komeuden tapaninpäivänä!

Hiukan nuo ikkunanpielet valuvat ja sitä sulaa sokeriaki saatiin levitettyä muuallekki ku piti, mutta silti se on meijän silmissä täydellinen vikoineen päivineen! Ensi vuonna tehhään kyllä taas uus ihanuus!

Astalandialla Tampereella

Hyvä ystäväni Asta Chipasta asuu valitettavasti eri kaupungissa kanssani. Meille on muotoutunu sellanen perinne, että kun kylään tullaan niin silloin touhutaan. Asta on paras touhukaveri ikinä! Edellisellä kerralla me innostuttiin huovutuksesta. Vatkattiin rytmimunia kädet kipeiksi!

Tällä kertaa haluttiin tehä kynttilöitä. Mie en oikein edes tiiä, että mistä ne meijän innostukset aina tulee. Ehkä Asta ehdotti? Vai olinko se mie? No anyways, ei menny kauaa niin jo tohistiin! Kahvikupit löysin pari päivää aikasemmin Kauklahden kirpparilta. Kaheksan paria lautasineen kustansi 10 erkkiä eli ihan sopivasti.

Vähäsen kuumaliimaa kupin pohjaan ja suloista pitsiä kupin juureen. Ai, että ku tuli kauniita! Mietittiin Astan kanssa, että ei maha tietää kirpparimyyjä mihin hänen kahvikuppinsa joutuivat. 

Mitäpä luulet, olisko hän kuppiensa kohtaloon tyytyväinen?

Astalandia vierailut on aina touhukkaita reissuja. Tällä kertaa kokeilussa oli kynttilöiden valaminen kirpparilta löydettyihin kahvikuppeihin. Tuli kyllä aivan somia!

Kaheksan kappaletta tehtiin yhteensä ja melkein teki kipeää antaa näitä kaunokaisia joululahjoiksi!